Olemme asettaneet pieniä solarigrafiakameroita (=neulanreikäkameroita) Nojanmaan ja Kellarpellon päiväkotien lähiympäristöön (5 per päiväkoti). Voitte käydä etsiskelemässä niitä (mutta älkää koskeko, jooko) ja olla onnellisia, kun löysitte. Ottakaa paikasta kuva, jos mahdollista. Mikäli laitatte kuvan löydöksestänne nettiin, voitte linkata sen osoitteen tähän blogiin, esimerkiksi kommentoimalla jotain tekstiä, jotta muutkin voivat nauttia taiteesta. :)
Mitä voimme tehdä lasten kanssa projektissa?
- Ryhmiin jakautuminen mahdollistaa monipuolisen toiminnan. Toisissa bloggauksissa selitetäänkin tarkemmin solarigrafiasta ja geokätköilystä. Minä keskityn nyt siihen mitä tekisimme konkreettisesti, jotta lapsille tulee jonkinlainen touch kuvaamiseen.
[1]- Lapset voisivat kertoa omista suosikkisaduistaan, joita voisimme käyttää niin, että yhdessä ryhmässä valitaan aina jokin tarina. Tarinan tunnelmiin pääsya helpottaisi, jos meillä olisi mukana joku kuvakirja, johon on koottu tärkeimmät (massasuosikki-, klassikko-) sadut.
***
[2]- Ryhmäkohtaisesti pohdimme lasten kanssa, mitkä asiat ovat tärkeitä elämässä.
***
[3]- Kysymme ryhmältä, mikä on söpöin eläin (tästä seuraa yleensä riita). Kun vähän aikaa katsomme lasten kinaamista, alamme latoa totuuksia pöytään ja päätämme itse.
***
Mitä kuvaisimme?
[1]- Yhden ryhmän valittua tarinansa voisimme lavastaa käpylehmistä/ kivistä/ lehdistä yms. miljöön, joka kuvastaa jotain tarinan kohtausta. Lapset pääsevät itse määrittelemään sommittelua, ja sitten yhdessä katsoisimme kuvan rajauksen.
***
[2]- Se, mikä on tärkeintä elämässä, muodostetaan sanaksi erilaisista luonnonmateriaaleista. Tämä harjoitus antaa lapselle kykyä muodostaa itseisarvoja ja hahmottamaan kokonaisuuksia.
***
[3]- Lempieläimen kuva muodostetaan luonnonmateriaaleista, joita pihalta löytyy. Myös tausta on tarkasti valittavissa, viihtyykö eläin kiven luona, puun luona, vai kenties ruohon seassa.
Hyvä siitä tulee. Lisää ehdotuksia voi toki esittää. :B
Solarigrafia - mitä se on?
Solarigrafia, eli suomalaisemmin aurinkopiirros, on valokuvaustekniikka, jonka prosessi on pitkä ja vaatii paljon aikaa ja kärsivällisyyttä.
Kamerana voi toimia mikä tahansa valotiivis purkki tai laatikko, joka on musta myös sisäpuolelta. Purkkiin tehdään pieni reikä, joka peitetään ohuella foliolla (esim. pesty rasvarasian kansi käy hyvin). Folioon tehdään mahdollisimman pieni reikä neulalla, jolloin tämä reikä on ainut valonlähde purkin sisäpuolelle. Tällaista purkkia voidaan kutsua myös neulanreikäkameraksi.
Väliaikaisesti kameran reikä peitetään vielä mustalla paperilla tai muulla valotiiviillä materiaalilla. Pilkkopimeässä kameraan laitetaan sisälle hyvin valoherkkää erityistä valokuvapaperia. Tämän jälkeen kameran reikä jälleen suljetaan valotiiviiksi ja viedään se haluttuun paikkaan, jossa sitä ei luulla roskaksi tai se ei pääse liikkumaan tuulen mukana. Peitetty reikä avataan, kun kamera on paikoillaan.
Sen jälkeen kameran pitäisi olla useita viikkoja tai kuukausia paikoillaan. Valoherkälle paperille piirtyy hitaasti reiästä näkyvä maisema, ja muuhun ympäristöön suhteessa kirkas aurinko piirtää paperille juovia kulkureitistään päivän aikana.
Kun kuva on valottunut viikkojen tai kuukausien jälkeen, se skannataan tietokoneelle ja on tässä vaiheessa negatiivi, jolloin värit ovat päinvastaiset. Tietokoneella se voidaan kääntää positiiviksi digitaalisesti.
Alla muutamia esimerkkejä vanhoista solarigrafiakuvista, joita Taidelukiossa on aikoinaan otettu. Näitä on hieman myös suurinta osaa korjattu positiiviksikäännön yhteydessä.
Mitä geokätköily on?
Geokätköily on ulkoiluharrastus, jossa piilotetaan ja etsitään geokätköiksi kutsuttuja rasioita. Tarpeelliset tiedot kätkön löytämiseksi ilmoitetaan kätkökuvauksessa, joka julkaistaan harrastuksen Internet-sivustolla. Sijainnin selvittämiseksi pitää joskus ratkaista erilaisia tehtäviä. Tälläisiä kätköjä kutsutaan mysteerikätköiksi. Kun harrastaja on löytänyt kätkön, hän voi merkitä eli logata löytönsä kätkön Internet-sivulle.
Kullakin geokätköllä on Internetissä oma kätkökuvaus, joka voi varsinaisten ohjeiden lisäksi sisältää myös taustatietoa kätkön sijaintipaikasta tai lisävihjeitä helpottamaan kätkön etsimistä. Tyypillinen kätkö on vesitiivis muovirasia.Geokätköt tulee olla yleisellä alueella, jolla voi jokainen vapaasti liikkua. Kätköjä ei siis saa piilottaa luvatta yksityisalueille.
Geokätköily on sukua partiolaisten lodjaukselle, joka alkoi jo 1850-luvulla Englannissa.
Kätkötyyppejä:
- Peruskätkö on yleisin ja suosituin kätkötyyppi piilotettujen kätköjen määrällä mitattuna. Kätkön Internet-sivulla annetut koordinaatit osoittavat suoraan kätkön sijainnin.
- Multikätkö on kätkö, jonka löytäminen edellyttää käymistä useammassa paikassa etsimässä kätkön löytämiseen tarvittavia tietoja.
- Mysteerikätkön löytämiseksi on ratkaistava jokin pulma tai ongelma. Ratkaisun tuloksena saadaan selville varsinaisen kätkörasian sijainti.
- Maisemakätkö on kätkö, jonka löytämiseksi kätköilijän tulee vierailla vihjeiden/koordinaattien ilmoittamassa paikassa ja osoittaa käyntinsä suorittamalla kätkökuvauksessa kerrottu tehtävä, esimerkiksi ottamalla valokuva ja liittämällä se kätkön Internet-lokiin.
